
Johtaminen
| Johtaminen on taistelun tärkeä peruselementti
tulen ja liikkeen lisäksi. Johtamisella määritetään toiminnan tarkoitus, suunta ja päämäärä ja joukon motivointi taistelussa. Johtaja määrittää sen miten tulivoima ja suoja maksimoidaan ja varmistaa sen, että nämä elementit suhteutetaan toisiinsa ja miten niitä käytetään vihollista vastaan. Johtaja on vastuussa joukon tehtävän toteuttamisesta, taistelukelpoisuudesta, taisteluvalmiudesta ja koulutuksesta. Johtamista on olla esimerkkinä joukolle, ottaa vastuuta joukon toiminnasta, koordinoida joukon toimintaa, kouluttaa ja neuvoa alaisia sekä kuunnella heitä. Oikealla johtamisella joukon tuli ja liike saadaan taistelukentällä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. |
I built trust among my components because I
trusted them . . .”
(GEN
Norman Schwartzkopf)
|
1. Johtamisen periaatteet
Ole teknisesti ja taktisesti taitava. Hallitse taktiikoiden, tekniikoiden käyttö. Ole Urhea, Sitoutunut, Vilpitön, Pätevä ja Rehellinen.
Johtamistaito ei ole synnynnäinen, vaan opeteltavissa oleva taito, jota pystyy aina kehittämään lisää. Johtajuuteen ja vastuuseen kasvetaan. Hyvä johtaja on hyvä alainen. Parhaiten aloitat johtajana kehittymisen oppimalla rivisotilaan taidot ja osaamalla toimia ryhmän jäsenenä. Jokaisesta voi tulla hyvä johtaja, tarvitaan vain oppimista, kokemusta ja harjoittelua. Johtajaksi ei tulla toimintaa seuraamalla vaan itse tekemällä ja osallistumalla kaikkiin mahdollisiin taistelijan töihin ja tehtäviin.
Tunne Alaisesi, Itsesi, hahmota Tilanne ja osaa Viestintä. Johtaminen monesti epäonnistuu puutteellisen viestinnän johdosta, alainen ei ole ymmärtänyt saamaansa käskyä tai käsky on ollut epäselvä tai johtaja ei ole saanut oikeaa tilannetietoa alaisiltaa tai esimieheltään. Tiedon pitää kulkea niin ylös- kuin alaspäin komentoketjussa.
Vuorovaikutus on yksilöllistä. Johtaja tuntee alaisensa henkilökohtaisesti ja kohtelee tätä ihmisenä, ei ainoastaan alaisena. Johtaja on hyvä kuuntelija.
Tunne vahvuutesi, heikkoutesi luonteessasi tiedoissasi ja taidoissasi. Kehitä jatkuvasti taitojasi ja kohenna heikkouksiasi..
Johtajan käyttäytymisestä näkee, että hän hyväksyy yksilölliset erot ihmisten välillä ja toimii sen mukaan. Palaute on kaksisuuntaista, ja johtaja viettää paljon aikaa alaistensa parissa. Johtaja saa alaisensa löytämään omasta työstään haasteita. Hyvä johtaja luo joukkoon oikeaa henkeä. Näin ryhmäkiinteys kasvaa.
Tunne sotilaasi ja huolehdi heidän hyvinvoinnistaan. Kouluta heitä taistelukentän vaatimusten mukaan, huolehdi fyysistä ja turvallisuustarpeista, vaadi heiltä tehtävien täyttämistä ja palkitse heitä.
Johtaja delegoi tehtäviä kehittääkseen alaisiaan ja tukee tehtävän suorittamisessa Huolenpito alaisista on jatkuvaa. Johtaja havaitsee jokaisen yksilölliset tarpeet. Alaisten ja kollegojen koko kykypotentiaali pyritään saamaan tuottavaan käyttöön. Johtaja tukee alaistensa innovatiivisuutta ja luovuutta asettamalla perusoletukset kyseenalaisiksi, hakemalla ongelmiin uusia ratkaisumahdollisuuksia ja uusia näkökulmia.
Kanna vastuu toiminnastasi.
Johtajan on oltava aloitteellinen ja neuvokas
sekä käytettävä hyväksi taistelukentän mahdollisuuksia tilanteen vaatimalla
tavalla. Yksikään tilanne ei ole täysin samanlainen, joten hyvä ratkaisu
ei välttämättä ole hyvä toisessa tilanteessa. Hyväksy saamasi
arvostelu toiminnastasi ja tee tarvittavat muutokset toimintaasi.
Tee perusteltuja ja oikea-aikaisia päätöksiä. Arvioi ripeästi tilanne. Kerää olennaista tietoa taistelukentältä ja tee nopeita päätöksiä, ei kuitenkaan hätiköityjä. Pohdi päätösten lyhyt- ja pitkäaikaiset vaikutukset. Kerro päätökset mahdollisimman nopeasti alaisillesi.
Alaisilta pyydetään ideoita, ja heidät otetaan mukaan ongelmanratkaisuprosesseihin. Alaisten sallitaan yrittävän uusia ratkaisuja, eikä alaisten odoteta olevan aina johtajan kanssa samaa mieltä. Johtaja korostaa yhteisvastuun, yhteisten tavoitteiden ja yhteisen yrittämisen merkitystä visioiden tilanteita, joissa yhteinen etu ajaa yksilön henkilökohtaisen edun edelle. Alaisten mielipiteiden hyödyntäminen motivoi heitä, jolloin he myös toteuttavat käskyt mielellään. Käskyn perusteleminen motivoi alaisia, koska he ymmärtävät käskyn tarpeellisuuden ja he pystyvät tehokkaammin toteuttamaan käskyn.
Tehtävätaktiikka
Tehtävätaktiikka on termi jolla kuvataan nykyaikaisen sotajoukon johtamistapaa. Tehtävätaktiikassa ei ei korosteta muodollista käskyvaltaa ja alaisten valvontaa, vaan korostetaan hyväksyttävien riskien oton sekä taistelukentän mahdollisuuksien hyväksikäyttöä. Tehtävätaktiikka antaa johtajalle toiminnan vapauden valita toimintapa vallitsevan tilanteen perusteella mieluummin kuin se, että esimies käskee miten tehtävä suoritetaan. Tehtävätaktiikka edellyttää, että johtaja tietää ylemmän johtoportaan toimintaidean ja ymmärtää miten hänen tulee toimia niin, että se parhaiten palvelee ylemmän johtoportaan tavoitteiden saavuttamista.
Tehtävätaktiikan periaatteita noudatetaan jokaisella johtotasolla. Johtajille annetaan mahdollisimman suuri toimintavapaus ottaen huomioon kuitenkin taistelun synkronoinnin vaatimukset. Joskus joudutaan antamaan tarkkojakin ohjeita eri yksiköiden toimintojen yhteensovittamiseksi.
Tehtävän taktiikan toteuttaminen edellyttää aloitteellisuutta, harkintakykyä ja mielikuvitusta. Aloitteellisuuden tulee perustua johtajan aikomuksille eikä toiveille. Johtajan täytyy suhtautua tilateisiin sellaisina kuin ne ovat ei sellaisina kuin ne toivottaisiin olevan.
Joukkueen ja ryhmän johtajien täytyy kuitenkin herkeämättä valvoa alaisiaan. Jotta johtajilla on oikea tilannekuva ja he voivat tarvittaessa puuttua tai tukea alaisten toimintaa.
Joukkueen ja ryhmien johtajat käytävät tehtävätaktiikkaa tehtävän toteuttamiseen. He antavat käskyjä ja ohjeita, jotka toteuttavat ylemmän johtajan toiminta-ajatuksen. He myös käyttävät tehtävätaktiikkaa varmistamaan sen, että alaiset ymmärtävät toimia oma-aloitteisesti muuttuvissa tilanteissa.
Joukon johtajan johtamistoiminta alkaa kun hän saa esikäskyn tulevasta tehtävästä. Johtamisprosessi käsittää alla luetellut toimenpiteet. Taistelutilanteessa johtajalla ei kuitenkaan ole aikaa käydä kutakin kohtaa kovinkaan yksityiskohtaisesti. Tärkeitä on, että johtaja koko ajan arvioi tilannetta ja tekee tarvittavia muutoksia tilanteen mukaan. Muutosten tulee olla kuitenkin johdonmukaisia. Tempoileva ja ristiriitainen johtamistapa sekoittaa alaisten käsityksen toiminnan tavoitteista.
Joukon johtaminen
Taistelun johtamisessa pyritään ennakoivaan johtamiseen. Ennakoivan johtamisen tavoitteena on vihollisen toimintasuunnitelman rikkominen ja aloitteen tempaaminen. Tämä pakottaa vastustajan toiminnan reagoivaksi, jolloin se aloitteen katoamisen myötä menettää mahdollisuuden menestykseen.
Joukon tehokkuus edellyttää, että yksilöt osaavat kaikilla tasoilla ajatella itsenäisesti, ovat aloitekykyisiä ja luottavat omiin taitoihinsa ja taistelutovereihinsa. Yksittäisten taistelijoiden on ymmärrettävä kokonaistavoite ja pystyttävä automaattiseen, vaistomaiseen toimintaan sekä arvioimaan itsenäisesti taisteluun vaikuttavia tekijöitä.
Taistelun ja taistelukoulutuksen keskeisiä elementtejä ovat
– tiedustelu
– kosketuksen ylläpito viholliseen
– yllätykseen pääseminen
– oman henkilökohtaisen ja ryhmäaseen sekä teknisen välineistön
automaatiotasoinen käyttö
– voiman keskitetty käyttö
– oman toiminnan salaaminen ja harhauttaminen
– menestyksen hyväksikäyttö
– varautuminen yllättäviin tilanteisiin sekä
– tiedon kulku ja
– taistelun mukainen johtamistoiminta.
Sotilasjoukon johtajan johtamistoiminnan lähtökohtana on hänen esimieheltänsä saama tehtävä sekä vallitseva tilanne. Johtajien on liikuttava taistelualueella tekemässä omakohtaisia havaintoja. Erityisesti heidän tulee taistelujen alkuvaiheessa seurata toimintaa painopistesuunnassa.
Partion ja ryhmän johtaja johtaa alaisiaan omalla esimerkillään, suullisin käskyin sekä käsi- ja äänimerkein. Ryhmänjohtaja on ryhmänsä esitaistelija ja hän johtaa ryhmäänsä omalla esimerkillään tilanteen ja tehtävän vaatimalla tavalla.
Joukon johtamiseen kuuluu muun muassa seuraavia osia:
|
Vastaanota käsky. Anna esikäsky. Tee tilanteenarviointi ja alustava suunnitelma. Aloita valmistelut ja siirtyminen. Tiedustele. Tee lopullinen suunnitelma. Anna käskyt. Valvo toiminta ja harjoittele. |
Kun tehtävä on vastaanotettu, johtajan on selvitettävä itselleen seuraavat kysymykset:
Mikä on tehtävä?
Mitä tiedetään vihollisesta?
Minkälainen on maasto ja kuinka sää vaikuttaa tehtävään?
Mitä joukkoja on käytettävissä?
Paljonko aikaa on käytettävissä?
Mitä tukea ja varusteita tarvitaan?
Johtajan tulee käyttää kolmasosa käytössä olevasta ajasta omaan suunnitteluun. Loput ajasta tulee jättää alaisten suunnitteluun, valmisteluun sekä toiminnan harjoitteluun.
Tilanteen arviointi
Ennen toiminnan suunnittelua tulee ensimmäisenä huomioida suunnitteluun, tiedusteluun ja muihin valmisteluihin käytettävissä oleva aika. Osa ajasta tulee varata omaan suunnitteluun ja osa alaisten suunnitteluun ja valmisteluihin.
Tilanteen arvioinnin lähtökohta on esimiehen antama tehtävä ja ympäröivä tilanne. Tilanteen arvioinnissa johtaja arvioi vihollisen, maaston, sään ja käytettävissä olevien joukkojen vaikutusta saatuun tehtävään.
Jatkuvalla tilanteen arvioinnilla saadaan selville tehtävän toteuttamiseen vaikuttavia tekijöitä ja luodaan taistelun kuva. Taistelun kuva on kokonaisuus, joka muodostuu vihollisen ja omien joukkojen toiminnan arvioinnista taistelutilanteessa.
Tilanteen arviointi tapahtuu vaiheittain. Aluksi eritellään oma tehtävä. Tämän jälkeen arvioidaan vihollisen määrä, laatu ja suuntautuminen eri taisteluvaiheissa. Sen jälkeen arvioidaan vihollisen toimintamahdollisuudet ja joukkojen käyttö vallitsevissa ympäristöolosuhteissa. Seuraavaksi arvioidaan vihollisen toiminta sen törmätessä omiin joukkoihimme toiminta-alueella tai sen lähiympäristössä. Vasta sitten on edellytykset arvioida omat toimintamahdollisuudet tehtävän toteuttamiseksi. Johtajien on arvioitava tilannetta koko ajan. Sama prosessi toimii suunniteltaessa ryhmän väijytystä tai komppanian taistelusuunnitelmaa.
Tilanteen arviointi sisältää
tehtävän erittelyn
vihollisen ja omien toimintamahdollisuuksien arvioinnin
toimintaolosuhteiden vaikutuksien arvioinnin
joukon valmiuden ja aikatekijöiden arvioinnin
Tehtävää arvioidessa johtaja sitoo tehtävän edellyttämät toiminnat aikaan ja maastoon, jolloin hänelle syntyy kokonaiskuva siitä, mitä joukon on tehtävä määrättyinä hetkinä.
Vihollistilanteen arvioinnissa tarkastellaan maastoon sitoen minkälainen vihollinen on vastassa, mikä on sen vahvuus, mitä aseita sillä on, mikä on sen tulituki, onko pioneereja tai muita tukijoukkoja, onko vihollinen panssaroitu vai liikkuuko se jalan. Arvio vihollisen toiminnasta on kaikilla johtamistasoilla tärkein päätökseen vaikuttava tekijä. Johtajien on heti taistelun alkuvaiheista lähtien hankittava omilla havainnoillaan tietoa vihollisen toiminnasta ja käytettävä havaintoja hyväksi vihollisen tulevaa toimintaa arvioitaessa. Aikaisempaa arviota tulee muuttaa tarvittaessa sen mukaan miten vihollinen todellisuudessa toimii.
Omista toimintamahdollisuuksista johtaja arvioi joukon senhetkisen valmiuden aloittaa tehtävä sekä valmisteluihin käytettävissä olevan ajan huomioiden vihollisen arvioitu toiminta. Johtajan on tunnettava oman joukkonsa tilanne ja suorituskyky sekä sen heikkoudet ja vahvuudet.
Maaston ja sään arvioinnissa keskitytään siihen, kuinka vallitsevia oloja voidaan käyttää hyödyksi. Kartta- ja maastontiedustelulla selvitetään alueet, jotka tarjoavat hyvät tähystys-, tulitus- ja miinojen käytön mahdollisuudet, suojan tähystystä ja tulta vastaan sekä siirtymisreitit ja maastoesteet. Maastoanalyysi tulee tehdä myös vihollisen näkökulmasta. Tila, aika, maasto ja sähkömagneettinen spektri vaikuttaa sekä vihollisiin että omiin joukkoihin. Taisteleviin osapuoliin vaikuttaa myös sää ja vuodenaika. Ympäröiviä oloja tulee käyttää hyväksi ja johtamisessa on otettava huomioon myös oloista johtuvat, omille joukoille aiheutuvat haittatekijät.
Aikalaskelma tulee tehdä mahdollisimman pian tehtävän vastaanoton jälkeen, jotta alaisille jää riittävästi valmistautumisaikaa. Aikatekijöiden arvion pohjalta johtaja päättää toimintojen suoritusjärjestyksen ja kiireellisyyden. Ajankäytön suunnittelu on hyvä aloittaa siitä ajankohdasta milloin joukon täytyy olla valmiina tehtävään ja suunnitella siitä taaksepäin seuraavan esimerkin tapaan.
- 1500 tehtävän toteutus alkaa
1430 tarkasta joukon ryhmitys
1200 anna joukolle käsky
1000 tiedustele alue
0900 tee suunnitelma
0830 anna joukolle valmistautumiskäsky
Taistelusuunnitelma
Tilanteen arvioinnin perusteella tehdään suunnitelma. Alustava suunnitelma tehdään karttatiedustelun perusteella. Mikäli valmisteluaikaa on riittävästi suoritetaan maastontiedustelu, jonka perusteella valmistuu lopullinen suunnitelma.
Suunnitelma voi sisältää joukon tehtävän, vastuualueen, toiminta-ajatuksen ja taistelujaotuksen. Lisäksi suunnitelmassa on aselajiosia, joilla voidaan selkeyttää joukon taistelujen aikaista johtamista ja materiaalinkäyttöä. Pitkäaikaisessa suunnitelmassa on alemmalle johtoportaalle annettava toimintaohjeet erilaisiin tilanteisiin.
Taistelut pyritään suunnittelemaan sellaiseen ympäristöön, jossa omat joukot ovat vahvoja ja vihollisen toimintamahdollisuudet ovat heikot. Suunnitelman pohjalta tehdään päätös siitä, miten toimitaan tai miten tehtävä suoritetaan.
Käskyt
Käskyssä johtaja siirtää tahtonsa alaisiinsa. Käskyssä on tärkeintä, että alainen ymmärtää mitä hänen tulee tehdä. Käsky tulee antaa riittävän ajoissa, jotta alaiselle jää aikaa valmistella käskyn toteutus. Suunnitteluvaiheessa annetuilla esikäskyillä onkin siksi suuri merkitys käskyn toteuttamiseen kuluvassa ajassa.
Esikäsky tai valmistautumiskäsky sisältää muun muassa seuraavia asioita
vihollistilanne
tehtävä
aika
valmistautumistehtävät (varusteet, taisteluvälineet)
aika ja paikka, jossa annetaan lopullinen käsky
Esikäskyllä johtaja nopeuttaa toimintaa antamalla alaisille mahdollisuuden valmistautua sillä välin kun johtaja itse vielä suunnittelee. Esimerkiksi partiotiedusteluun valmistauduttaessa kannattaa alaiset käskeä laittamaan varustus valmiiksi partiotiedustelua varten, jolloin kaikki ovat valmiita käskynjaossa ja liikkeelle voidaan lähteä välittömästi. Toiminnan nopeus on monesti ratkaisevassa asemassa.
Johtaja voi antaa käskyn suullisesti tai kirjallisesti, erillis- tai yhteiskäskynä. Käskyn antamispaikka voi vaihdella tilanteen mukaan. Taistelutilanne ja tuleva tehtävä määrittävät käskyn antotavan. Joukkojen ollessa hajaryhmityksessä käskyt kulkevat usein läheteillä. Joukon ollessa koossa, johtaja pyrkii antamaan yhteiskäskyjä suullisesti. Käskyjen tarkkuus on sidottava joukon koulutustasoon. Jos johtaja tuntee alaisensa hyvin ja on heidät itse kouluttanut, käskyjen ei tarvitse olla yksityiskohtaisia.
Käskynannossa johtajan tulee huomiota selkeään ja havainnolliseen puhetyyliin, jotta sinun ei tarvitse selittää asiaa moneen kertaan. Jos käskyä ei ensi kuulemalta ymmärretä, on vika useimmiten käskyssä tai käskyn antajassa. Tällöin käsky annetaan uudelleen havainnollisemmin.
Erityisesti ryhmänjohtajan on pidettävä huoli, että jokainen ryhmän jäsen on tietoinen ryhmän tehtävästä koko ajan. Ryhmän toiminnan pitää olla päämäärätietoista, jolloin kaiken toiminnan tulee tukea ylemmän esimiehen asettamaa päämäärää.
Valvonta
Valvonnalla johtaja saa palautetta käskyjen toteutumisesta. Tämä voi tapahtua tarkastamalla alijohtajien ratkaisuja, seuraamalla tilanneselostuksia ja suorittamalla erilaisia tarkastuksia. Tarkastuskierroksilla johtaja tarkastaa joukkojen suorittamat valmistelut ja tarvittaessa ohjaa valmisteluja.
Valvonnalla pystytään arvioimaan saavutettuja tuloksia, taistelusuunnitelman toteutumista ja johtamistoimintaa. Johtamisen valmisteluista tulisi tarkastaa ensimmäisen taistelun johtamistoiminta, viestiyhteyksien toimivuus ja johtopaikkojen sekä tiedustelun järjestelyt. Suoritusten valvonnan tarkoituksena on varmistaa oikea toiminta. Kun havaitaan virheellistä toimintaa siihen tulee asiallisesti puuttua. Virheiden tekeminen on normaalia - jokainen tekee virheitä. Siksi muiden virheisiin ei kannata suhtautua liian jyrkästi.
Lisäksi johtaja voi tarkastuskierroksiin liittyen käskyttää tulevia tehtäviä alaisilleen. Johtaja pitää tilannekuvaansa yllä valvonnalla ja alaisten antamilla tilanneilmoituksilla. Näin johtaja kokoaa tietoa alueellaan tapahtuvasta toiminnasta niin vihollisen, kuin omien joukkojen osalta. Valvonnalla saadut tiedot toimivat tulevan toiminnan suunnittelun perustana.
Taistelun johtaminen
Taistelun johtaminen perustuu johtajien saamiin omiin havaintoihin. Tämän lisäksi johtaja saa tietoa oman johtamisjärjestelmänsä kautta taistelevilta joukoilta ja ylemmältä johtoportaalta. Johtajien on koulutettava alaiset antamaan määräaikaisia tilanneilmoituksia sekä ilmoituksia tilanteen vaihteluista oma-aloitteisesti. Johtaja voi käyttää myös lähettejään selvittämään tietyssä suunnassa taistelevan joukon tilanteen.
Johtajien on liikuttava taistelun aikana koko ajan joukkojensa luona. Erityisesti ryhmän johtajan tulee olla koko ajan selvillä alaistensa taistelukunnosta ja patruunatilanteesta. Taistelut kuluttavat omia joukkoja, joten niiden suorituskykyä on koko ajan arvioitava uudelleen. Tilanteen arvioinnin on oltava jatkuvaa, sillä olot taistelukentällä muuttuvat koko ajan. Muutoin arvioihin perustuvat tiedot voivat olla vanhentuneita tai kokonaan vääriä. Tämä johtaa pahimmassa tapauksessa johtamisen virheisiin, josta seuraa omia tappioita. Pelkästään tilanneilmoituksiin perustuvalla tiedolla, ilman omakohtaisia havaintoja, ei voi johtaa menestyksellisesti. Vihollisen toiminta on ennakoitava ja siten pidettävä aloite itsellään.
Johtajan on pidettävä esimiehensä tietoisena joukon toiminnasta ja taistelun kulusta ilmoituksin. Johtajan on heti ilmoitettava esimiehelleen:
Tilanteen muuttumisesta
Saamastaan kosketuksesta tai sen katkeamisesta
Uusien vihollisjoukkojen ilmaantumisesta ja toiminnan muuttumisesta
Vangeista
Muista tehtävän suorittamiseen merkittävästi vaikuttavista asioista.
Tilanneilmoituksen kaava voisi olla esimerkiksi seuraava:
Vihollinen:
määrä, laatu, sijainti, toiminta
Omat:
tappiot,
huoltotilanne, sijainti, toiminta
Vihollistiedot annetaan täydellisinä aina uuden taistelukosketuksen alussa,
jatkossa annetaan vain muuttuneet tiedot. Oman joukon tiedot ilmoitetaan
täydellisinä taistelun jälkeen. Jatkossa vain kun toiminta muuttuu, esim uusi
sijainti ja toiminta sekä muuttuneilta osin tappiot ja huoltotilanne.
Taistelun aikana tilanneilmoituksia annetaan pyydettäessä ja kun tilanne
muuttuu siten, että se vaikuttaa merkittävästi joukon tai ylemmän johtoportaan
toimintaan.
Viestiä annettaessa on tehtävä selväksi todelliset havainnot ja omat arviot
tilanteesta.
Ryhmänjohtajan ilmoitus joukkueenjohtajalle voi olla esimerkiksi: "Ensimmäisen
ryhmän edessä ei ole vihollista. Vihollinen irtautui vasemmalle
metsikköön. Tappiot yksi haavoittunut. A-tarvikkeita puolet jäljellä"
Oleellista ei ole tiedon määrä, vaan avainkohdat tiedosta,
sitä
on saatavilla silloin kun sitä tarvitaan ja se on käyttökelpoisessa
muodossa, jolloin se parantaa johtajan tilannekuvaa. Ilmoitukset tilanteesta
annetaan esimiehelle radiolla tai lähetin välityksellä.
Kun
tehtävä on suoritettu, siitä on aina ilmoitettava tehtävän antajalle.
Johtamisen keinoja ovat muun muassa
Oma esimerkki
Pysyvä tehtäväjako
Oikean johtamispaikan valinta
Selvät ja yksiselitteiset käskyt
Ennakolta sovitut toimintamenetelmät
Vahvistetut ja sovitut merkit
Suoritusten valvonta
Oma esimerkki: Taistelun aikana varsinkin nopeissa tilanteissa johtajan omalla esimerkillä on ratkaiseva merkitys. Mitä alemmasta johtamistasosta on kyse, sitä hallitsevampi on esimerkin voima. Johtajien esimerkin mukaan joukko saadaan liikkeelle tai pysähtymään, suojautumaan, aloittamaan ja keskittämään tuli tai etenemään hyökkäyksessä. Esimerkiksi ryhmänjohtajan nopealla tulen aloituksella saadaan koko ryhmä tulittamaan haluttuun suuntaan. Taistelussa ryhmänjohtaja johtaa esimerkillään ja lyhyillä käskyillä.
Pysyvä tehtäväjako vähentää käskemistä ja nopeuttaa toimintaa. Näitä ovat esimerkiksi tähystys ja ryhmittymisen suojaus. Ryhmänjohtajan pysyvä käsky on ”Seuratkaa minua”. Se tarkoittaa, että ryhmänjohtaja etenee ensimmäisenä ja muut seuraavat. Tilanteesta riippumatta taistelijoiden on aina seurattava ryhmänjohtajaa ellei toisin käsketä. Omaa ryhmää ei saa jättää. Jokaisen taistelijan on pidettävä huoli siitä, että hän aina jollain tavalla yhteydessä ryhmänjohtajaan, jotta hän voi ottaa johtajasta esimerkkiä. Jos maasto ja tilanne eivät salli näköyhteyden pitämistä, tulee yhteyttä pitää huutoketjun avulla. Mikäli taistelija ei näe ryhmänjohtajaa, hänen tulee ottaa esimerkkiä ryhmänjohtajaa lähimpänä olevista taistelijoista.
Johtajien on pidettävä johtamispaikkansa koko ajan tietoisena omasta liikkumisestaan niin, että tarvittavat viestit voidaan välittää heille.
Johtamispaikka tulee valita pitää valita niin, että ryhmänjohtaja näkee taistelumaaston, etenkin kriittisimmät kohdat. Lisäksi ryhmänjohtajan on kyettävä liikkumaan ryhmänsä taistelijoiden luona taistelun aikana. Johtamispaikan pitää mahdollistaa ryhmän johtamien mahdollisimman pienellä vaivalla. Johtajan pitää aina olla siellä missä tapahtuu. Esimerkiksi avojonossa edettäessä ryhmänjohtajan edellä kulkevat vain tunnustelijat, muu ryhmä seuraa. Näin ryhmänjohtaja voi ohjata tunnustelijoiden etenemistä ja vaikka pysäyttää heidät tarvittaessa. Samalla hän pystyy johtamaan takana tulijoita. Avorivissä puolestaan johtamispaikka on yleensä keskellä.
Ryhmänjohtajan tulee nähdä maaston salliessa myös joukkueenjohtajansa. Mikäli se ei ole mahdollista hän pitää taistelun aikana yhteyttä joukkueenjohtajaan lähetin avulla. Ryhmänjohtaja ei koskaan jätä ryhmäänsä taistelun aikana.
Taistelun kuluessa on pyrittävä arvioimaan aiemmin tehtyjen suunnitelmien ja tulevan tilanteen yhteneväisyyttä. On arvioitava, voidaanko jatkaa tehtyjen suunnitelmien mukaan, vai tarvitaanko lisäsuunnitelmia tai lisätietoja tehtävän toteuttamiseksi. Johtajien tulee pitää alaisensa jatkuvasti tietoisena tehtävän suoritusperiaatteesta ja eri toimintavaihtoehdoista.
Tarvittaessa on oltava mahdollisuus luopua tehtävästä, jos menestymisen mahdollisuuksia ei ole tai niitä ei pystytä luomaan. Aikaisemmin tehdyistä vaihtoehtoisista suunnitelmista valitaan uuteen tilanteeseen sopivin. Vanhat suunnitelmat jalostetaan uusiksi taistelusuunnitelmiksi. Näin käytetään hyväksi aktiivisuutta ja yllätystä ja luodaan mahdollisuudet pitää aloite omilla joukoilla.
Sodassa vain pieni osa on taistelua. Suurin osa ajasta menee toiminnan valmisteluihin, kuten siirtymisiin, harhautusten tekoon, miinojen asennuksiin, huoltoon ja lepoon.
Selkeät ja yksiselitteiset käskyt
| Käskyn tulee olla sellainen, että siitä käy yksiselitteisesti ilmi tehtävän päämäärä ja toteutustapa. Lisäksi on hyvä kertoa miksi tehtävä pitää toteuttaa jolloin alainen ymmärtää tehtävän tavoitteen. Tällöin alainen osaa mukautua muuttuviin tilanteisiin ja pystyy muuttamaan toimintaa jos alkuperäinen toiminta ei ole mahdollista. Käsky kannattaa aina perustella, jos siihen on aikaa. | ![]() |
Ennakolta sovitut toimintamenetelmät
Ennakolta sovituilla toimintamenetelmillä taataan nopea reagointi tilanteissa. Ryhmällä tulee olla sovitut menettelytavat ainakin
seuraaviin tilanteisiin: kosketus, jouduttaessa ylläkköön, irtautuminen ja
eteneminen tulen alla.
(Tähän tulee esimerkkejä toiminnasta kohdattaessa vihollinen ja jouduttaessa
väijytykseen)
Vahvistetut ja sovitut merkit
Vahvistettuja merkkejä ovat lähinnä käsimerkit. Lisäksi voidaan käyttää sovittuja merkkejä, jotka sovitaan aina erikseen
tilanteen mukaan. Sovittuja merkkejä voivat olla esimerkiksi äänimerkit,
valomerkit, viestivälineillä annettavat merkit tai käsimerkit.
Joukon johtaminen on enemmän taitoa kuin tietoa, et voi siis oppia hyväksi ryhmänjohtajaksi pelkästään lukemalla, vaan harjoittelemalla lukemaasi myös käytännössä.
Taisteluvalmius
Ryhmänjohtajan tulee pitää
ryhmänsä kykenevänä suorittamaan sille annetut tehtävät. Tämä tapahtuu
ylläpitämällä taisteluvalmiutta, suojaamalla
toiminta ja kouluttamalla ryhmää.
Taisteluvalmius edellyttää, että
Ryhmää ei yllätetä liikkuessa eikä paikallaan ollessa
Jokainen tietää tehtävänsä
Ase on kunnossa ja toimintavalmiina
Miehet ja varusteet on naamioitu tilanteen edellyttämällä tavalla
Varustus on tilanteen mukainen
Ryhmä on motivoitunut eli valmis näkemään vaivaa ja kurjuutta tehtävän
toteuttamiseksi
Neste- ja hiilihydraattitasapaino on kohdallaan
Taisteluvalmiutta voi parantaa
muun muassa
Muuttamalla varustusta tilanteen edellyttämällä tavalla
Tehostamalla vartiointia
Parantamalla naamiointia
Käskemällä taisteluvalmiimpi etenemismuoto tai ryhmitys
Suunnittelemalla tulevaa toimintaa
Harjoittelemalla tulevaa toimintaa
Antamalla tarvittavat käskyt ja ohjeet ajoissa, jotta miehille jää
aikaa toiminnan vaatimille valmisteluille
Nestetankkauksella ajoissa ennen toimintaa; nesteen pitää ehtiä imeytymään ennen
rasitusta
Toiminta suojataan esimerkiksi vartioinnilla, tunnustelijoilla,
sivustapartioilla naamioinnilla ja ääni- ja valokurilla.
Ryhmänjohtaja voi kouluttaa joukkoaan muun muassa
Kertaamalla etenemismuotoja ja käsimerkkejä
Harjoittamalla etenemismuodon muutoksia ja toimintaa
kohdattaessa vihollinen, tuliylläkössä ja irtautuessa
Keskustelemalla (debriefing) ryhmän aikaisemmasta toiminnasta, etenkin
taistelutoiminnasta, samalla arvioiden toiminnan laatua ja oikeellisuutta